Georgialaista miesenergiaa ja rytmikästä pubimusaa

Cheveneburebi, Georgia.

Tämän kertainen Viljandin folkfestivaali alkaa kääntyä kohti loppusuoraa. Viimeinen juhlapäivä on aluillaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että on aika kääntää Fordin keula kohti Tallinnaa, vaan päinvastoin.

Sunnuntai on usein ollut yksi festivaalin leppoisimmista päivistä, jolloin tarjolla on monta hyvää konserttia. Festivaalialueen liepeillä hengailevat amatöörijuhlijat ovat myös poissa jaloista. Siitä lisää huomenna, nyt palaan kuitenkin vielä muutamalla rivillä festivaalin lauantain tarjontaan.

Miehistä lauluvoimaa Georgiasta

Jege Sakhokia, Cheveneburebi.

Monet muistavat kaukaisen Kaukaasian tasavallan Georgian sen entisellä nimellä Gruusia. Nyky-Georgia tuo lähinnä mieleen aseellisiksi yhteenotoiksi puhjenneet kiistat Venäjän kanssa sekä valtaisat viinialueet.

Musiikin puolella Georgia on aiheuttanut hieman hämmennystä Eurovision laulukilpailuissa. Maan edustuskappale We Don't Wanna Put In suljettiin vuonna 2009 pois Euroviisuista, koska se tulkittiin poliittiseksi ja viittaavan suoraan Vladimir Putiniin.

Viljandin festareilla Putin ei ole läsnä. Sen sijaan georgialaiskokoonpano Cheveneburebi tarjosi lauantaina tunnelmallista miesenergiaa Kirsimäen päälavan täydeltä.

Cheveneburebin ohjelmisto koostuu eri puolilta Georgiaa kerätyistä kansanlauluista, jotka yhtye on sovittanut moniäänisesti laulavalle oktetille. Konsertissaan kokoonpano tarjosi mielenkiintoisen läpileikkauksen Suomessa – ainakin nykyisin – harvemmin kuultavaan perinteiseen georgialaiseen musiikkiin.

Cheveneburebi, Georgia.

Useissa lauluissa Cheveneburebi laulaa naisen ja rakkauden kaipuusta. Mukana on myös annos arojen ratsumiesten ja paimenten välisiä tulisia tansseja, joissa miekoin ja pistoolein selvitellään keskinäisiä välejä.

Cheveneburebi järjestää kotimaassaan vuosittain omat festivaalit, ja Facebook-sivuillaan he kutsuvat ulkomaisia artisteja ja bändejä esiintymään pääkaupunkiin Tbiliisiin. Samalla he odottavat saavansa vastakutsuja eri puolille maailmaa esiintymään ja esittelemään vanhaa kulttuuriaan.

Yleisöstä suoraan estradille

Lauantain festarikierroksen avanneen Cheveneburebin jälkeen minun lauantaikierrokseni tarjosi lähinnä toisintoja: Zetod Kirsimäellä sekä yömyöhällä senegalilais-norjalaisen kokoonpano Cissokho System. Välihuipentumana oli kuitenkin Britanniasta festareille saapunut trio Tim Edey, Lucy Randall ja Brendan Power.

Kolmikosta kitaristi-haitaristi Tim Edey on monelle suomalaiselle tuttu. Edey on brittiläisistä juuristaan huolimatta kiertänyt Suomea Irlantilaisen musiikin festivaalilla. Häntä on kuultu myös Kaustisen kansanmusiikkitapahtumassa.

Sen sijaan Uudesta-Seelannista lähtöisin oleva huuliharpisti Brendan Power, joka on musisoinut legendaarisessa Riverdance-kokoonpanmossa, ja lyömäsoittaja Lucy Randall olivat ainakin ensi alkuun minulle oudompia nimiä, mutta eivät ole enää.

Trion musiikki on perustavaraa: bluesia, balladeja, countrya ja väliin hieman reippaampaa menoa. Loistavat ja monipuoliset muusikot osaavat ottaa luonnollisella tavalla yleisönsä. Trio on tottunut soittamaan klubeissa ja pubeissa, joissa kontakti lähellä oleviin ja salin peräosastossa istuviin kuuntelijoihin on tiivis.

Brendan Power, Lucy Randall ja Time Edey ja irkkutanssin taitaja.

Bluesin puolella viihtyvän kokoonpanon kutsuminen mukaan folkfestivaaleille on järjestäjiltä  huomionarvoinen teko. Britit kiittivät myös yleisöään yhteislauluilla ja huumoripitoisilla välispiikeillä.

Konsertissa suurimman huomion kuitenkin sai nuori tarttolainen irkkutanssin taitaja, jonka bändi bongasi lavan edestä festivaalin aiemmalla keikallaan. Nyt he kutsuivat tytön mukaan esittämään taitojaan lavalla, eikä suotta. Homma toimi hienosti ja ennakkoluulottomasti, festarin hengen mukaisesti.