Georgialaista miesenergiaa ja rytmikästä pubimusaa

Cheveneburebi, Georgia.

Tämän kertainen Viljandin folkfestivaali alkaa kääntyä kohti loppusuoraa. Viimeinen juhlapäivä on aluillaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että on aika kääntää Fordin keula kohti Tallinnaa, vaan päinvastoin.

Sunnuntai on usein ollut yksi festivaalin leppoisimmista päivistä, jolloin tarjolla on monta hyvää konserttia. Festivaalialueen liepeillä hengailevat amatöörijuhlijat ovat myös poissa jaloista. Siitä lisää huomenna, nyt palaan kuitenkin vielä muutamalla rivillä festivaalin lauantain tarjontaan.

Miehistä lauluvoimaa Georgiasta

Jege Sakhokia, Cheveneburebi.

Monet muistavat kaukaisen Kaukaasian tasavallan Georgian sen entisellä nimellä Gruusia. Nyky-Georgia tuo lähinnä mieleen aseellisiksi yhteenotoiksi puhjenneet kiistat Venäjän kanssa sekä valtaisat viinialueet.

Musiikin puolella Georgia on aiheuttanut hieman hämmennystä Eurovision laulukilpailuissa. Maan edustuskappale We Don't Wanna Put In suljettiin vuonna 2009 pois Euroviisuista, koska se tulkittiin poliittiseksi ja viittaavan suoraan Vladimir Putiniin.

Viljandin festareilla Putin ei ole läsnä. Sen sijaan georgialaiskokoonpano Cheveneburebi tarjosi lauantaina tunnelmallista miesenergiaa Kirsimäen päälavan täydeltä.

Cheveneburebin ohjelmisto koostuu eri puolilta Georgiaa kerätyistä kansanlauluista, jotka yhtye on sovittanut moniäänisesti laulavalle oktetille. Konsertissaan kokoonpano tarjosi mielenkiintoisen läpileikkauksen Suomessa – ainakin nykyisin – harvemmin kuultavaan perinteiseen georgialaiseen musiikkiin.

Cheveneburebi, Georgia.

Useissa lauluissa Cheveneburebi laulaa naisen ja rakkauden kaipuusta. Mukana on myös annos arojen ratsumiesten ja paimenten välisiä tulisia tansseja, joissa miekoin ja pistoolein selvitellään keskinäisiä välejä.

Cheveneburebi järjestää kotimaassaan vuosittain omat festivaalit, ja Facebook-sivuillaan he kutsuvat ulkomaisia artisteja ja bändejä esiintymään pääkaupunkiin Tbiliisiin. Samalla he odottavat saavansa vastakutsuja eri puolille maailmaa esiintymään ja esittelemään vanhaa kulttuuriaan.

Yleisöstä suoraan estradille

Lauantain festarikierroksen avanneen Cheveneburebin jälkeen minun lauantaikierrokseni tarjosi lähinnä toisintoja: Zetod Kirsimäellä sekä yömyöhällä senegalilais-norjalaisen kokoonpano Cissokho System. Välihuipentumana oli kuitenkin Britanniasta festareille saapunut trio Tim Edey, Lucy Randall ja Brendan Power.

Kolmikosta kitaristi-haitaristi Tim Edey on monelle suomalaiselle tuttu. Edey on brittiläisistä juuristaan huolimatta kiertänyt Suomea Irlantilaisen musiikin festivaalilla. Häntä on kuultu myös Kaustisen kansanmusiikkitapahtumassa.

Sen sijaan Uudesta-Seelannista lähtöisin oleva huuliharpisti Brendan Power, joka on musisoinut legendaarisessa Riverdance-kokoonpanmossa, ja lyömäsoittaja Lucy Randall olivat ainakin ensi alkuun minulle oudompia nimiä, mutta eivät ole enää.

Trion musiikki on perustavaraa: bluesia, balladeja, countrya ja väliin hieman reippaampaa menoa. Loistavat ja monipuoliset muusikot osaavat ottaa luonnollisella tavalla yleisönsä. Trio on tottunut soittamaan klubeissa ja pubeissa, joissa kontakti lähellä oleviin ja salin peräosastossa istuviin kuuntelijoihin on tiivis.

Brendan Power, Lucy Randall ja Time Edey ja irkkutanssin taitaja.

Bluesin puolella viihtyvän kokoonpanon kutsuminen mukaan folkfestivaaleille on järjestäjiltä  huomionarvoinen teko. Britit kiittivät myös yleisöään yhteislauluilla ja huumoripitoisilla välispiikeillä.

Konsertissa suurimman huomion kuitenkin sai nuori tarttolainen irkkutanssin taitaja, jonka bändi bongasi lavan edestä festivaalin aiemmalla keikallaan. Nyt he kutsuivat tytön mukaan esittämään taitojaan lavalla, eikä suotta. Homma toimi hienosti ja ennakkoluulottomasti, festarin hengen mukaisesti.

Rekilauluhevi käy koko perheelle

Yksi mielenkiintoisimmista piirteistä nykypolven virolaisessa kansanmusiikissa on vanhojen reki- ja kertomuslaulujen sovittaminen raskaaseen heavyrockin poljentoon. Rekilaulujen nimi periytyy saksankielisestä sanasta Regenlied, joka tarkoittaa tanssi- tai piirilaulua. 

Rekilaulu oli Suomessakin 1800-luvulla suosittu tarinan kertomistapa. Usein laulut käsittelivät pariutumisriittejä eli heilastelua, ja niitä kehittelivät ja lauloivat nuoret arkisten askareiden parissa.

Rekilauluja ja raskasta hevipoljentoa

Virossa rekilaulut ovat säilyttäneet suosionsa halki sukupolvien. Oort-yhtye ammentaa oman musiikillisen voimansa rekilaulujen ohella raskaasta metallimusiikista.

Oort.

Oortin kappaleissa on myös vivahteita pop- ja jazzmusiikista, joka kuuluu muun muassa hauskoina ruotsalaispopin riffeinä sekä irrottelevina ja soolo-osuuksina.

Oort on vakavasti otettava bändi, mutta ehdottoman iloisella ja kevyellä mielellä. Yhtye on kertonut, että ”musiikki on tunteiden tulkitsemista ja meidän sisäinen äänemme. Musiikilla yritämme viestittää tuntemuksia ajasta, jolloin laulu oli elämäntapa - siinä ilmenivät kaikki ilot, surut ja yhteys luontoon." Siihen on helppo yhtyä.

Oort kokosi Kaevumäelle parisen tuhatta eri-ikäistä rekilaulujen ystävää. Bändin keulahahmo Aleksander Sünter oli voimissaan. Isokokoinen ja hieman karhumainen Sünter on väkevä metallimusiikin tulkki, joka ei vierasta herkkiä balladejakaan. Tällä kertaa hän sai loistavaa taustatukea myös lauluosuuksiin multi-instrumentalisti Marju Varblanelta.

Oort.

Mikä ilahduttavaa: Oort yhdistää eri sukupolvia. Yleisön joukossa oli runsaasti lapsia sekä eläkeikään ehtineitä veteraaneja. Seassa oli myös vannoutuneita suomalaisia virofolkin diggareita. Yhdellä nuorella suomalaismiehellä luki mustassa t-paidassa Korpiklaani, miksipä ei.

Vägilased jätti jäähyväiset

Nelipäiväinen Viljandi Folk vaatii festarikuntoa. Tällaiselle keski-ikäiselle musiikinystävälle se näkyy osittaisena turhautumisena ja jatkuvana valintojen tekemisenä. Samanaikaisesti voi parillakin areenalla esiintyä mielenkiintoisia kokoonpanoja, joita haluaisi käydä kuulemassa. Silloin on vain ratkaistava joko tai. Ja monet hyvät jutut on vain jätettävä väliin.

Vägilased.

Festivaalin ehdittyä perjantain ja sunnuntain välisenä yönä puoliväliin olen käynyt kokemassa jo kymmenkunta konserttia. Niiden joukossa ovat muun muassa ruotsalainen kansanmusiikin airueen Hedningarnan keikka sekä viime yönä julkisen esiintymisensä päättänyt virolainen Vägilased.

Vägilased syntyi vuonna 2000, kun joukko Viljandin Musiikkiakatemian opiskelijoita päätti laittaa soittokamat yhteen. Toistakymmentä vuotta kierrettyään maailmaa yhtye on tullut tiensä päähän. Ja mikä olisikaan ollut parempi paikka päättää taival kuin Viljandin festarit.

Vägilased on tehnyt paljon perustavaa työtä virolaisen nykykansanmusiikin eteen. Bändi on esikuva monelle nuoren polven muusikolle. Soittajat sekoittavat musiikin eri tyylilajeja, joiden ansiosta bändi nauttii hyvinkin monen ikäisten suosiota. Niinpä A. Le Coq -oluen mukaan nimetty teltta pullisteli kansaa.

Jäähyväiskeikalla oli yhtaikaa iloinen ja haikea tunnelma, joka riehakkuudessaan kohosi välillä lähes hurmokseen asti. Nyt jäämme vain odottelemaan Vägilased-bändin comebackia. Toivottavasti mahdollinen paluu kymmenen vuoden kuluttua on yhtä väkevä kuin Viljandin viimeinen keikka.

Rytmiä ja sykettä heti ensi metreillä

Joaquin Diaz

”Sateisia päiväkin saimme kokea.” Jotenkin näin arvoituksellisesti, mutta paljon puhuvasti, alkaa Ernest Hemingwayn romaani Nuoruuteni Pariisi. Sateen ropinaa, rakeita, pilvipoutaa ja päivänpaistetta tarjosi myös eilinen torstai, Viljandi Pärimusmuusika Festivalin ensimmäinen festaripäivä.

Rankat ukkoskuurot toivottivat meidät tervetulleiksi muutama kymmenen kilometriä ennen Viljandia. Paikan päällä oli kuitenkin kuivaa. Koko iltapäivän meitä helli pilvinen mutta helteinen sää, joka muuttui iltaa kohti auringonpaisteeksi. Kunnes puolen yön aikaan taas taivas repesi, ja vettä satoi hetkessä millimetrikaupalla.

Tätähän on totuttu. Eräs ystäväni, joka on kotoisin festaripaikkakunnalta Viljandista, kertoi minulle kerran, että ”Sateet ja helteet kuuluvat festivaalin arkeen, niitä saamme aina. Kaikki kuitenkin tietävät sen. Siksi kassissa kannattaa olla mukana sadevarusteet ja jopa vaihtovaatteet.”

Maailmanrytmejä Kolumbiasta

Ensimmäisen festaripäivän eka bändi, jonka bongasimme pääareenalta, Viljandin vanhan linnan Kirsimäeltä, oli kokenut maailmankiertäjä Joaquin Diaz Dominikaanisesta Tasavallasta. Diazilla on mukanaan osittain kanadalainen rytmiryhmä, joka sai nousemaan kannat kattoon noin parin tuhannen hengen festariyleisöltä.

Joaquin Diaz Band

Diaz yhdistää perinteistä väliamerikkalaista musiikkia kuubalaissävytteisiin ja afrikkalaisiin rytmeihin. Tuloksena on tanssittavaa ja nautinnollisesti kuultavaa musiikkia. Afrolattariorkesteri oli hyvä lähtölaukaus neljälle festaripäivälle

Enne illan huipennusta ehdin välipalana kuunnella muutaman biisin verran virolaista nuoren polven iloista ja sympaattista VEM-yhtyettä, johon tutustumisen päätin jättä kuitenkin myöhemmäksi.

Samoin piipahdin hetken kuuntelemassa senegalilaista Cissokho Systemiä, joka keräsi Kaevumäen täyteen afromusiikin ystäviä. Senkin aika koittaa vielä toisella keikalla näillä festareilla.

Zetod räjäytti pankin ja taivaan

Artur Linnus ja Matias Leima, Zetod.

Setukaisista polveutuva Zetod, josta kirjoitinkin pätkän eilen, oli illan odotetuin virolainen esiintyjä. Festivaalin pääareenalle, Kirsimäelle, alkoi kokoontua vannoutuneita Zetod-diggareita jo tuntia ennen varsinaisen keikan alkua. Siinä joukossa oli ilahduttavan monta tuttua suomalaista, joita oli tullut Viljandin Ystävien bussilla. Varovasti arvioiden väkeä saapui kaiken kaikkiaan kolme-neljä tuhatta henkeä.

Tummenevassa illassa Zetod toi lavalle uuden jäsenen, karmoškan soittajan ja viulistin Matis Leiman. Ennen Zetod on rakentunut voimakkaasti kitaristi-laulaja Jalmar Vabarnan ympärille, mutta nyt nuorista musikanteista varsinkin haitaristi Artur Linnus oli aivan kuin uudestisyntynyt. Hän tuntuu löytäneen Leimanista toimivan aisaparin itselleen.

Zetod on saanut livemusiikkiinsa lisää voimaa. Aiemmat kokeilut progen ja perusheavyn parissa ovat muuttuneet tukevaksi poljennoksi, jota voi kuvata hyvin festivaalin teemalla Rütm ja pulss eli rytmi ja syke. Siihen oivan potkun antavat rumpali Martin Kütt ja basisti Jaanus Viskar.

Artur Linnus, Matias Leima ja Jalmar Vabarna, Zetod.

Poikien monilta keikoilta tutuksi tulleet joukkotanssit, kuten jopa satojen ihmisten pitkät tanssiketjut sekä yleisön jakaminen kahtia Rikas ja vaene -biisissä toimivat jälleen. Keikan päättyessä ensimmäiset sadepisarat tulivat esiin, eikä mennyt varttiakaan, kun taivas repesi.

Zetod villitsee folkfestareilla

Zetod ovat äitien ja tyttärien mieleen.

Monet Viron kansanmusiikkiyhtyeet ovat nousseet myös paikallisten myyntilistojen kärkeen. Kaakkois-Viron Setomaalta voimansa ammentava Zetod pysytteli vuosi sitten kolmen myydyimmän virolaisen levyn joukossa Lätsi sanna -albumillaan.

Setukaisia on tällä hetkellä noin parikymmentä tuhatta. Heistä noin joka neljäs asuu kotiseudullaan. Setomaan suurimmat keskukset ovat Värska, Obinitsa ja Meremäe. Osa Setomaasta, eli Petserin kaupungin ympäristö, on nykyisen Venäjän puolella. Nuoret Zetod-muusikot tarjoavat vanhaa lauluperinnettä esittämällä suurimman osan kappaleistaan setukaisten murteeseen, jota kutsutaan yleisesti setokieleksi.

Yhteen keulahahmo on nuori muusikko Jalmar Vabarna, joka vaikuttaa myös kolmessa muussa yhtyeessä. Vabarna on puhdasverinen setukainen. Hänestä ja muista Zetod-soittajista on tullut koko perheen – varsinkin äitien ja tyttärien – suosikkeja.

– Olen kasvanut keskellä setukaisten musiikkia. Aloitin Värskan musiikkikoulussa jo 10-vuotiaana. Viljandiin pääsin opiskelemaan vuonna 2005, ja viime vuodet olen viettänyt kansanmusiikkiopintojen parissa Ingesundin musiikkikorkeakoulussa Ruotsissa, Vabarna kertoo.

Zetod on nykyisin Viron folkfestareiden perusbändi.

Tänä kesänä Zetod siirtyi myös teatterilavoille. Yhtye esiintyi tarttolaisen Vanemuine-teatterin setukaismusikaalissa Peko, jota esitettiin kansanperinteen keskuksessa, Värskan laululavalla, puolentoista viikon ajan.  Zetod vastaa teoksen musiikista yhdessä kuorojen kanssa.

Toinen runsaasti yleisöä keräävä Vabarnan kokoonpano on instrumentaalimusiikkia soittava Klapp, jonka juuret ovat myös voimakkaasti setukaisten perinteisessä musiikissa. Kaksi muuta Vabarnan yhtyettä ovat mandoliini-kitarakvartetti Gjangsta ja akustinen Viljandi Guitar Trio.

Zetod esiintyy Viljandin festivaalilla tänään torstaina klo 22 ja lauantaina 30.7. klo 18. www.zetod.ee

Virolainen säkkipilli on myös naisten soitin

The Baltic Guide -lehden nettisivuilla myös pari mielenkiintoista arikkelia, jotka kertovat Viro Folkista eli virolaisesta perinnemusiikista.

Viljandin nuoret taitajat
Virolainen perinnemusiikki on suositumpaa kuin aikoihin. Neuvostoajan väistyttyä Virossa innostuttiin läntisestä kulttuurista ja ihailtiin kaikkea ulkomaista. Nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin, kansankulttuuri tekee vahvasti uutta tulemista. Oma roolinsa kehityksessä on Tarton yliopiston Viljandin kulttuuriakatemialla... LUE LISÄÄ (klikkaa tätä)

Virossa säkkipilli on myös naisten soitin
Arabiasta peräisin oleva säkkipilli tuli Viroon 1400-luvulla. Nykyään yhä suosituimmaksi muuttuva soitin on ulkomuodoltaan hieman toisenlainen kuin yleisesti tunnettu skotlantilaisten säkkipilli. Näkyvänä erona virolaisen säkkipillin...
LUE LISÄÄ (klikkaa tätä)

Virolaisten etnobändien jättikavalkadi

Oort on Viljandin kestosuosikki.

Viljandin festivaali on perinteisesti ollut virolaisten nuorien – ja miksei vanhempienkin – soittajien, laulajien ja tanssijoiden yhteinen kokoontumispaikka.

Monet tämän päivän kokeneet ja tunnetut etnomusiikin tekijät ovat hakeneet uransa alussa pieniltä estradeilta vauhtia  festivaalin suurille areenoille, Kirsimäen ja Kaevumäen ulkolavoille sekä kaupungin keskustan kupeessa olevaan jättitelttaan.

Tänä vuonna virolaista ehdotonta huippua edustavat Kukerpilld, Zetod, Oort, Paabel, RO:TORO, Untsakad  jaVägilased. Niiden seuraa täydentätävät Abrahams Café, Knihv, Legshaker, Nikns Suns, Triskele, VEMZ sekä monet muut artistit ja kokoonpanot.

Vihreä lava tie tähtiin

Roheline lava (suom. Vihreä lava) on Viljandin festivaalin tulevaisuuden areena. Idea vapaasta esiintymisareenasta syntyi jo festivaalin ensimmäisinä vuosina. Lava on avoinna kaikille kansanmusiikkia hieman taitaville ja monille muillekin esiintymishaluisille 20 minuutiksi kerrallaan. 

Kaupungintalon edessä oleva Vihreä lava tarjoaa parinkymmenen minuutin mittaisen esiintymispaikan sekä samalla myös kannustavan ja kriittisen festivaaliyleisön ryhmille ja esiintyjille, joilla muuten on niukasti esiintymistilaisuuksia tai -kokemuksia. 

Jokainen pääsee mukaan rytmin ja sykkeen huumaan.

Kansanmusiikin ja -tanssin opetus kuuluu olennaisena osana Viljandin festareiden perusohjelmaan. Viljandin festivaalin yksi seuratuimmista ja suosituimmista yleisökohteista on kirkon ja festivaaliravintoloiden väliin jäävä vallihauta, jossa tavallienen festivaalikansa pääsee opettelemaan perinteisiä kansantansseja.

Ja mitä parasta: monet festivaalin suuret kansainväliset nimet ja kokoonpanot tuovat oman musiikkinsa mahdollisimman lähelle yleisöä opettamalla omia kansantanssejaan ilmaiseksi. Kesän 2010 yksi suurimmista suosioista keräsi irlantilainen Michelle O'Brien, joka bändeineen jaksoi opettaa irkkutansseja innokkaille harrastajille useina festaripäivinä.

Viro Folk - uusi etnomusan, rockin ja neofolkin sivu on avattu!

Kuten monet virailijat ovat huomanneet, olen avannut tämän  uuden blogisivuston nimeltään Viro Folk.

Viro Folk tarjoaa tällä viikolla ensiksi ennakkojuttuja Viljandin folkfestivaaleista (Viljandi Pärimusmuusika Festival 28.-31.7.). Torstaista alkaen blogissa tunnelmapaloja itse tapahtumapaikalta Viljandista.

Ensi viikolla siirrämme sitten vähitellen katseemme kohti Viru Folkia, joka järjestetään kapteenien kylässä, Käsmussa, Pohjois-Virossa 12.-14.8. Sieltäkin ensiksi luvassa ennakkopaloja ja tapahtuman aikana päiväkirjamaista rupattelua.

Tule tuttavaksi ja käy lukemassa blogia. Liity ryhmään mukaan ja jätä kommenttisi jutuista. Viro Folkin tarina ei nimittäin lopu festareihin, vaan vähintään joka viikko on luvassa uutisia ja artikkeleita virolais-suomalaisesta etno- ja neofolkmusiikista.

Jaa tietoa blogista myös kavereillesi. Tapaamisiin festareilla ja blogin sivuilla!

Heikki Kähkönen
tuottaja
Viro Folk
Media Cerevisia Oy

virofolk@gmail.com
heikki@mediacerevisia.fi
http://virofolk.blogspot.com
p. +358 50 353 8885

Viljandi Folk 2010 - kuvamuistoja vuoden takaa

Vuosi sitten Viljandin festivaalin järjestäjät myivät konsertteihin runsaat 20 000 pääsylippua. Osa tilaisuuksista oli yleisölle ilmaisia. Arvioiden mukaan Viljandin vanhan linnan ja perinnemusiikin keskuksen ympäristössä viihtyi viikonlopun aikana jopa lähes 50 000 ihmistä.

Virre, EST.

Habana Son Club, Cuba

Svjata Vatra, EST-UKR

Oort, EST

Svjata Vatra, EST-UKR

Tsuumi Sound System, Suomi

Gjangsta, EST

Klapp, EST

Viro Folk on koko kansan musiikkia

Kristjan Priks, Klapp.

Virossa kansanmusiikkia ei ole ahdistettu yhtä tiukan luokittelun alle kuin meillä Suomessa. Ainakin Viljandin festivaalin perusteella siihen voidaan laskea kuuluvaksi akustisin instrumentein esitettävä perinnemusiikki, kuoro- ja merimieslaulut, lavoilla soitettava vanha tanssimusiikki sekä rekilauluista ja metallimusiikista kumpuava neofolk.

Viljandin perinnemusiikin festivaalin järjestäjät haluavat korostaa, että kyseessä on nimenomaan koko perheen ja eri sukupolvet yhdistävä tapahtuma, jossa tarjontaa on kaikille. Raskasta rekilauluheviä tai perinteisiin nojaavaa kansanmusiikkia voi olla kuuntelemassa yhtaikaa pieniä lapsia ja yli 70-vuotiaita eläkeläisiä.

– Olemme saaneet viime vuosina runsaasti myönteistä palautetta lämpimästä ja eri sukupolvet yhdistävästä tunnelmasta. Ihmiset ostavat päivälippuja ja kulkevat estradilta toiseen. Tarjonnassa on mahdollista kuulla kaikenlaista musiikkia yhden päivän, puhumattakaan koko festivaalin aikana, kertoo Viron folkin nousua vahvasti viime vuodet läheltä seurannut Terje Trochynskyi.

Folk-musiikki elää vahvaa nousukautta 

Juhan Suits ja Kulno Malva, Svjata Vatra.

Trochynskyin mukaan Viron kansanmusiikki elää tällä hetkellä vahvaa nousukautta. Viljandin Perinnemusiikkikeskuksen yhteydessä toimivan August Pulstin kansanmusiikkiakatemian nelivuotisille kursseille on tunkua.
Tyylillisesti Virossa on menossa kaksi kansanmusiikin suuntausta. Ensimmäinen on suhteellisen tiukasti sidoksissa vanhaan perinnemusiikkiin. Toinen ja uusia yleisöjä kokoava suuntaus on erilaisten musiikkityylien yhdistäminen.

– Varsinkin nuoret ovat ennakkoluulottomia ja haluavat sekä kuulla että soittaa kaikenlaista musiikkia. Suosituimpia bändejä meillä ovatkin tällä hetkellä eri maiden ja kulttuurien musiikillisia aineksia yhdistävät kokoonpanot, Trochynskyi pohtii.

Sulev Salm ja Aleksander Sünter, Oort.

Tällä hetkellä Terje Trochynskyi työskentelee käytännössä lähes päätoimisesti Baltiassa ja muualla Euroopassa mainetta niittäneen Svjata Vatra -yhtyeen managerina. Svjata Vatraa ei Viljandissä tulevana viikonloppuna nähdä sillä yhtye esiintyy samaan aikaan Puolassa.

– Meillä Virossa nuoret ovat todella innostuneita folkmusiikista. Se tarjoa heille ikkunan sekä oman maan että lähiseutujen perinteeseen, mutta myös ulottuvuudet ja välineet kaikkialla maailmassa soitettavaan maailmanmusiikkiin, Trochynskyi perustelee.

Viljandin festivaali on laajasti kansainvälinen

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna jo 19. kerran järjestettävä Viljandin folkfestivaali sisältää yli 70 konserttia, joiden lisäksi tulee lukuisa määrä erilaisia muita esiintymisiä ja tapahtumia. Festivaalilla ei ole varsinaisia pääesiintyjiä, vaan Rytmi ja syke -teeman kautta tapahtuman järjestäjät yrittävät luoda aiempaa vahvempaa sidettä esiintyjien ja tuhatlukuisen yleisön välille.

– Annamme musiikkia hyvin tuntevalle ja jopa ammattimaiselle yleisölle runsaasti valinnanmahdollisuuksia. Kuitenkin yksi asia on varma - monia eksoottisia ja kiehtovia rytmejä kuullaan, sanoo festivaalin ohjelmajohtaja Tarmo Noormaa.

Tapahtumia ympäri Viljandia

Festivaalille tuovat oman värinsä ympäri maata saapuvat muusikot, trubaduurit ja tanssiryhmät, jotka jammailevat pikkutunneille saakka puistoissa ja festivaalialueen ympäristössä. Nelipäivänen urakka käy voimille sekä yleisölle että muusikoille

– Viljandissa on aivan loistava tunnelma. Suomalaisiin kansanmusiikkifestivaaleihin verattuna täällä on konserteissa erittäin paljon nuoria ihmisiä, jotka lähtevät heti keikan alusta alkaen mukaan, kehuvat festivaalilla kesällä 2010 urakoineet Antti ja Esko Järvelä.

Pelimanniveljekset Antti ja Esko Järvelä, Viljandi 2010.

Järvelät eivät ole tänä vuonna esiintyjinä Viljandissa mukana. He ovat kuitenkin tottuneita Viljandin-kävijöitä. Erikokoiset esiintymispaikat saavat suomalaismuusikoilta kehuja.

– Olemme kehuneet Suomessa, kuinka loistavasti kaikki järjestelyt toimivat. Ympäristönä vanhan linnan rauniot ja alhaalla siintävä Viljandi-järvi on myös ainutlaatuinen. Toivottavasti suomalaiset kansanmusiikkitapahtumien järjestäjillä olisi intoa ja aikaa tulla katsomaan, miten koko kansan festivaali toteutetaan, Järvelät ynnäävät.

Kansainvälisiä huippuesiintyjiä

Yksi kansainvälisesti  tunentuin tämän vuoden esiintyjistä lyömäsoittaja ja säveltäjä Trilok Gurtu Kashmirista. Gurtu yhdistää perinteisiä intilaiaisa rytmejä ja säveliä rytmikkääseen jazz- ja fuusiotempoon.

Oman värinsä tuo Ruotsin perinteisen musiikin pioneeri Hedningarna, joka ensimmäisenä maailmassa on yhdistänyt Skandinavian maiden perinteistä musiikkia rokkiin elektronisin ja akustisin instrumentein. Vaikka yhtye on lähes kaikille tuttu, edellisen kerran Hedningarna on esiintynyt Virossa vuonna 1997.

Muita kansanvälisiä nimiä ovat mm. Snaarmaarwaar Belgiasta, Sahnbehzadeh Iranista, Chveneburebi Georgiasta, Oreka Tx Baskimaalta, Cissokho System Senegalista, Auli Latviasta sekä Sergei Starostin perheyhtye Venäjältä.

Viljandin folkfestivaali 28.–31.7.

Heinäkuun lopussa vuosittain järjestettävä nelipäiväinen Viljandin perinnemusiikin festivaali (Viljandi Pärimusmuusika Festival) on näyttänyt, että kansanmusiikki on virolaisille sananmukaisesti koko kansan musiikkia. Tanssi- ja musiikkitilaisuuksissa viihtyvät eri-ikäiset ihmiset aina sylivauvoista mummohin ja vaareihin saakka.

Vuosi sitten festivaalin järjestäjät myivät konsertteihin runsaat 20 000 pääsylippua. Osa tilaisuuksista oli yleisölle ilmaisia. Järjestäjien arvioiden mukaan Viljandin vanhan linnan ja perinnemusiikin keskuksen ympäristössä viihtyi viikonlopun aikana jopa lähes 50 000 ihmistä.

Juhlaan tuovat oman värinsä ympäri maata saapuneet muusikot ja trubaduurit, jotka jammailivat pikkutunneille saakka puistoissa ja festivaalialueen ympäristössä. Nelipäivänen urakka käy voimille sekä yleisölle että muusikoille

Teemana rytmi ja syke

Kansanmusiikki elää ja voi hyvin Virossa. Eteläinen naapurimme elää jo muutaman vuoden vahvassa nousussa olevaa folkmusiikin ja kansantanssien buumia. Folkmusiikki on tämän päivän virolaisille sananmukaisesti koko kansan musiikkia. Virolaiset toteuttivat kaksikymmentä vuotta sitten laulavan vallankumouksen.

Nykypolvi jatkaa kansanperinnettä tanssimalla ja jalostamalla kansanmusiikkia uuteen kuosiin. Laulu ja tanssi keräävät mukaansa ihmisiä kaikista ikäluokista, aina sylivauvoista ikäihmisiin saakka. Niinpä Viljandin tapahtuman teemana on hyvinkin luonnollisesti Rütm ja pulss (Rytmi ja syke).