Alkuvoimaista slavofiilistä Viru Folkissa

Blacky ja Ruslan Trochynskyi.

Ensin oli Haydamaky, sitten tuli Svjata Vatra – ja nyt meillä ovat molemmat. Viru Folkin yleisöllä oli poikkeuksellinen mahdollisuus kuulla kahta samoista juurista ponnistavaa bändiä. Ja kyllä kannatti. Molemmat antoivat käytännössä kaikkensa päälavalla.

Perjantaina esiintyneen Svjata Vatran perusta on syntynyt ukrainalaisbändistä Haydamakysta. Svjata Vatran keulahahmo Ruslan Trochynskyi soitti useita vuosia Haydamakyssa ennen muuttoaan Viroon vuonna 2005.

Yhteys kokoonpanojen välillä on yhä elävä. Konserteissa bändeistä oli tunnistettavissa monta samankaltaista juttua. Viikatteen terän käyttäminen rytmisoittimena sekä vahvat haitari- ja puhallinsovitukset eivät olleet niistä suinkaan ainoita.

Molemmat nojaavat vahvaan eteläslaavilaiseen kansanmusiikkiperinteeseen, johon on sekoitettu elementtejä erilaisista musiikkityyleistä. Svjata Vatralle leimaillista on yhteys baltialaiseen kansanmusiikkiin, jossa mukana on tunnelmallisia melodioita ja intensiivistä poljentoa. Haydamaky on puolestaan monin verroin suoraviivaisempi: bändillä on vahva side punkin ja metallimusiikin puolelle.

Pyhä Tuli ilmiliekeissä

Svjata Vatra, Viru Folk 2011.

Svjata Vatra (suom. Pyhä Tuli) hakee tällä hetkellä kansainvälistä uraa. Bändi on keikkaillut tänä vuonna aiempaa enemmän ulkomailla. Kutsuja satelee erilaisiin maailmanmusiikin tapahtumiin.

Tänä vuonna Svjata Vatra on kiertänyt Baltian maiden ohella Puolassa ja Ukrianassa. Mukaan mahtuvat myös keikat Moskovassa, Lontoossa ja Helsingin Maailma kylässä -festivaalilla. Seuraavaksi vuorossa on mm. Pariisi.

Nelimiehiseksi kiertuekokoonpanoksi  – ainakin toistaiseksi – supistunut Svjata Vatra oli satsannut todella paljon Viru Folkin keikkaan. Tapasin ohimennen muutama tunti ennen h-hetkeä bändin haitaristin Kulno Malvan, joka oli erittäin hyväntuulinen ja odottavaisen oloinen. Seurasin myös soundcheckiä miksauskopin kupeesta. Sessio hoitui huolella, sekin.

Ruslan Trochynskyi ja tanssiva yleisö.

Yleisö oli mukana heti alusta asti. Svjata Vatran musiikki sytyttää jengin tanssiin ja liikkeeseen. Bändi osaa ottaa myös yleisönsä. Keikan yksi kohokohta oli yksi laulaja-vetopasunisti Ruslan Trochynskyin vetämä valtava piiritanssi.

Trochynskyi hyppäsi kesken biisin lavalta yleisön sekaan. Hän nappasi ensimmäistä nuorta naista kädestä kiinni ja kutsui kaikkia muutkin mukaan tanssiin. Sen jälkeen hän siirtyi keskemmälle yleisömassaa ja kehotti muodostamaan suuren piirin.

Ringin keskellä hän opetti tanssiaskeleet ja veti mukaan yhä enemmän väkeä. Bändi jatkoi soittoa lavalla, ja hetkessä mukana oli satoja tanssivia ihmisiä.

Toinen kohokota oli Trochynskyin esittämä duetto virolaisen rockdiivan Blackyn kanssa kappaleella Lennä lintu, lennä. Joskus aiemmin kuulemani kappaleen studioversio ei minua oikein sykähdyttänyt, mutta nyt lintubiisi sai todella siivet alleen. Ruslanin rosoinen ääni sai rinnalleen rokkia lähes tyylipuhtaasti fraseeraavan ja dynaamisen naisartistin. Livenä homma toimi.

Ukranalaista neofolkia

Haydamakyn perustaminen ulottuu Ukrainan itsenäistymisen alkuun eli vuoteen 1991 ja Aktus-yhtyeeseen. Aktus haki paikallisen folkmusiikin ohella vaikutteita rokin ohella skasta, reggaesta ja jopa punkista.

Haydamaky (UKR).

Vuonna 2001 kansainvälinen levyjätti EMI bongasi Aktusin Kiovassa. Bändi sai levytyssopimuksen. Vahvasti ukrainalaisia juuriaan korostava ryhmä vaihtoi samalla nimensä. Haydamaky-nimi tulee nykyisen Ukrainan alueella 1700-luvulla eläneestä Haidamaka-liikkeestä, joka nousi kapinaan puolalaisia valloittajia vastaan.

Vuosi sitten Haydamakyn esiintyminen Viru Folkissa päättyi ikävällä tavalla. Mereltä hurjaa vauhtia Käsmun ylle noussut ukkosmyrsky lopetti keikan melkein heti alkuunsa. Bändi lupasi faneilleen saapua tänä vuonna uudelleen ja aloittaa siitä, mihin vuosi sitten jäi.

Haydamaky jyräsi kuutamossa

Haydamakyn lauantain keikka alkoikin todella suoraan, ilman mitään alkulätinöitä. Ilman paitaa esiintynyt ja maskuliinista energiaa pursuava vokalisti Oleksandr Jarmola ja haitaristi Ivan Lenbo muodostivat todellisen voimakaksikon, jota trumpetisti Sergei Solovji oivallisesti täydensi.

Haydamaky, Viru Folk 2011.

Lujaa ja hurjalla tempolla soittavan Haydamaky jyräsi todella kuutamossa. Bändin ennakko- luulottomat sovitukset jopa sellaisista klassikoista kuin Motörheadin Ace of Spades saivat jengin aivan hurmioon.

Bändi soitti jopa niin lujaa, että moni tottunut festarikävijä haukkoi henkeä lavan edessä musan potkiessa palleaan ja munaskuihin.

Haydamakyn voima on vahvassa rutiinissa ja voimakkaassa energisessä latauksessa. Soitinvalikoima tuo mieleen slaavilais-balkanilaisen perinnemusiikin, jota yhtye täydentää perusrockryhmällä kitara-basso-rummut. Yhtye käyttää myös perinteisiä kansanmusiikki-instrumentteja, kuten erilaisia kielisoittimia, puupuhaltimia ja rumpuja.

Kysymykseen ”kumpi on mieluisampi tai aidompi, Haydamaky vai Svjata Vatra?” ainoa oikea vastaus on: kumpikin. Bändit tarjosivat toisiaan täydentävää slavofiilistä keskellä huimaa estofiilistä, Viru Folkin parasta antia.