Rekilauluhevi käy koko perheelle

Yksi mielenkiintoisimmista piirteistä nykypolven virolaisessa kansanmusiikissa on vanhojen reki- ja kertomuslaulujen sovittaminen raskaaseen heavyrockin poljentoon. Rekilaulujen nimi periytyy saksankielisestä sanasta Regenlied, joka tarkoittaa tanssi- tai piirilaulua. 

Rekilaulu oli Suomessakin 1800-luvulla suosittu tarinan kertomistapa. Usein laulut käsittelivät pariutumisriittejä eli heilastelua, ja niitä kehittelivät ja lauloivat nuoret arkisten askareiden parissa.

Rekilauluja ja raskasta hevipoljentoa

Virossa rekilaulut ovat säilyttäneet suosionsa halki sukupolvien. Oort-yhtye ammentaa oman musiikillisen voimansa rekilaulujen ohella raskaasta metallimusiikista.

Oort.

Oortin kappaleissa on myös vivahteita pop- ja jazzmusiikista, joka kuuluu muun muassa hauskoina ruotsalaispopin riffeinä sekä irrottelevina ja soolo-osuuksina.

Oort on vakavasti otettava bändi, mutta ehdottoman iloisella ja kevyellä mielellä. Yhtye on kertonut, että ”musiikki on tunteiden tulkitsemista ja meidän sisäinen äänemme. Musiikilla yritämme viestittää tuntemuksia ajasta, jolloin laulu oli elämäntapa - siinä ilmenivät kaikki ilot, surut ja yhteys luontoon." Siihen on helppo yhtyä.

Oort kokosi Kaevumäelle parisen tuhatta eri-ikäistä rekilaulujen ystävää. Bändin keulahahmo Aleksander Sünter oli voimissaan. Isokokoinen ja hieman karhumainen Sünter on väkevä metallimusiikin tulkki, joka ei vierasta herkkiä balladejakaan. Tällä kertaa hän sai loistavaa taustatukea myös lauluosuuksiin multi-instrumentalisti Marju Varblanelta.

Oort.

Mikä ilahduttavaa: Oort yhdistää eri sukupolvia. Yleisön joukossa oli runsaasti lapsia sekä eläkeikään ehtineitä veteraaneja. Seassa oli myös vannoutuneita suomalaisia virofolkin diggareita. Yhdellä nuorella suomalaismiehellä luki mustassa t-paidassa Korpiklaani, miksipä ei.

Vägilased jätti jäähyväiset

Nelipäiväinen Viljandi Folk vaatii festarikuntoa. Tällaiselle keski-ikäiselle musiikinystävälle se näkyy osittaisena turhautumisena ja jatkuvana valintojen tekemisenä. Samanaikaisesti voi parillakin areenalla esiintyä mielenkiintoisia kokoonpanoja, joita haluaisi käydä kuulemassa. Silloin on vain ratkaistava joko tai. Ja monet hyvät jutut on vain jätettävä väliin.

Vägilased.

Festivaalin ehdittyä perjantain ja sunnuntain välisenä yönä puoliväliin olen käynyt kokemassa jo kymmenkunta konserttia. Niiden joukossa ovat muun muassa ruotsalainen kansanmusiikin airueen Hedningarnan keikka sekä viime yönä julkisen esiintymisensä päättänyt virolainen Vägilased.

Vägilased syntyi vuonna 2000, kun joukko Viljandin Musiikkiakatemian opiskelijoita päätti laittaa soittokamat yhteen. Toistakymmentä vuotta kierrettyään maailmaa yhtye on tullut tiensä päähän. Ja mikä olisikaan ollut parempi paikka päättää taival kuin Viljandin festarit.

Vägilased on tehnyt paljon perustavaa työtä virolaisen nykykansanmusiikin eteen. Bändi on esikuva monelle nuoren polven muusikolle. Soittajat sekoittavat musiikin eri tyylilajeja, joiden ansiosta bändi nauttii hyvinkin monen ikäisten suosiota. Niinpä A. Le Coq -oluen mukaan nimetty teltta pullisteli kansaa.

Jäähyväiskeikalla oli yhtaikaa iloinen ja haikea tunnelma, joka riehakkuudessaan kohosi välillä lähes hurmokseen asti. Nyt jäämme vain odottelemaan Vägilased-bändin comebackia. Toivottavasti mahdollinen paluu kymmenen vuoden kuluttua on yhtä väkevä kuin Viljandin viimeinen keikka.