Rytmiä ja sykettä heti ensi metreillä

Joaquin Diaz

”Sateisia päiväkin saimme kokea.” Jotenkin näin arvoituksellisesti, mutta paljon puhuvasti, alkaa Ernest Hemingwayn romaani Nuoruuteni Pariisi. Sateen ropinaa, rakeita, pilvipoutaa ja päivänpaistetta tarjosi myös eilinen torstai, Viljandi Pärimusmuusika Festivalin ensimmäinen festaripäivä.

Rankat ukkoskuurot toivottivat meidät tervetulleiksi muutama kymmenen kilometriä ennen Viljandia. Paikan päällä oli kuitenkin kuivaa. Koko iltapäivän meitä helli pilvinen mutta helteinen sää, joka muuttui iltaa kohti auringonpaisteeksi. Kunnes puolen yön aikaan taas taivas repesi, ja vettä satoi hetkessä millimetrikaupalla.

Tätähän on totuttu. Eräs ystäväni, joka on kotoisin festaripaikkakunnalta Viljandista, kertoi minulle kerran, että ”Sateet ja helteet kuuluvat festivaalin arkeen, niitä saamme aina. Kaikki kuitenkin tietävät sen. Siksi kassissa kannattaa olla mukana sadevarusteet ja jopa vaihtovaatteet.”

Maailmanrytmejä Kolumbiasta

Ensimmäisen festaripäivän eka bändi, jonka bongasimme pääareenalta, Viljandin vanhan linnan Kirsimäeltä, oli kokenut maailmankiertäjä Joaquin Diaz Dominikaanisesta Tasavallasta. Diazilla on mukanaan osittain kanadalainen rytmiryhmä, joka sai nousemaan kannat kattoon noin parin tuhannen hengen festariyleisöltä.

Joaquin Diaz Band

Diaz yhdistää perinteistä väliamerikkalaista musiikkia kuubalaissävytteisiin ja afrikkalaisiin rytmeihin. Tuloksena on tanssittavaa ja nautinnollisesti kuultavaa musiikkia. Afrolattariorkesteri oli hyvä lähtölaukaus neljälle festaripäivälle

Enne illan huipennusta ehdin välipalana kuunnella muutaman biisin verran virolaista nuoren polven iloista ja sympaattista VEM-yhtyettä, johon tutustumisen päätin jättä kuitenkin myöhemmäksi.

Samoin piipahdin hetken kuuntelemassa senegalilaista Cissokho Systemiä, joka keräsi Kaevumäen täyteen afromusiikin ystäviä. Senkin aika koittaa vielä toisella keikalla näillä festareilla.

Zetod räjäytti pankin ja taivaan

Artur Linnus ja Matias Leima, Zetod.

Setukaisista polveutuva Zetod, josta kirjoitinkin pätkän eilen, oli illan odotetuin virolainen esiintyjä. Festivaalin pääareenalle, Kirsimäelle, alkoi kokoontua vannoutuneita Zetod-diggareita jo tuntia ennen varsinaisen keikan alkua. Siinä joukossa oli ilahduttavan monta tuttua suomalaista, joita oli tullut Viljandin Ystävien bussilla. Varovasti arvioiden väkeä saapui kaiken kaikkiaan kolme-neljä tuhatta henkeä.

Tummenevassa illassa Zetod toi lavalle uuden jäsenen, karmoškan soittajan ja viulistin Matis Leiman. Ennen Zetod on rakentunut voimakkaasti kitaristi-laulaja Jalmar Vabarnan ympärille, mutta nyt nuorista musikanteista varsinkin haitaristi Artur Linnus oli aivan kuin uudestisyntynyt. Hän tuntuu löytäneen Leimanista toimivan aisaparin itselleen.

Zetod on saanut livemusiikkiinsa lisää voimaa. Aiemmat kokeilut progen ja perusheavyn parissa ovat muuttuneet tukevaksi poljennoksi, jota voi kuvata hyvin festivaalin teemalla Rütm ja pulss eli rytmi ja syke. Siihen oivan potkun antavat rumpali Martin Kütt ja basisti Jaanus Viskar.

Artur Linnus, Matias Leima ja Jalmar Vabarna, Zetod.

Poikien monilta keikoilta tutuksi tulleet joukkotanssit, kuten jopa satojen ihmisten pitkät tanssiketjut sekä yleisön jakaminen kahtia Rikas ja vaene -biisissä toimivat jälleen. Keikan päättyessä ensimmäiset sadepisarat tulivat esiin, eikä mennyt varttiakaan, kun taivas repesi.