Suositut tekstit

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Alkuvoimaista slavofiilistä Viru Folkissa

Blacky ja Ruslan Trochynskyi.
Ensin oli Haydamaky, sitten tuli Svjata Vatra – ja nyt meillä ovat molemmat. Viru Folkin yleisöllä oli poikkeuksellinen mahdollisuus kuulla kahta samoista juurista ponnistavaa bändiä. Ja kyllä kannatti. Molemmat antoivat käytännössä kaikkensa päälavalla.

Perjantaina esiintyneen Svjata Vatran perusta on syntynyt ukrainalaisbändistä Haydamakysta. Svjata Vatran keulahahmo Ruslan Trochynskyi soitti useita vuosia Haydamakyssa ennen muuttoaan Viroon vuonna 2005.

Yhteys kokoonpanojen välillä on yhä elävä. Konserteissa bändeistä oli tunnistettavissa monta samankaltaista juttua. Viikatteen terän käyttäminen rytmisoittimena sekä vahvat haitari- ja puhallinsovitukset eivät olleet niistä suinkaan ainoita.

Molemmat nojaavat vahvaan eteläslaavilaiseen kansanmusiikkiperinteeseen, johon on sekoitettu elementtejä erilaisista musiikkityyleistä. Svjata Vatralle leimaillista on yhteys baltialaiseen kansanmusiikkiin, jossa mukana on tunnelmallisia melodioita ja intensiivistä poljentoa. Haydamaky on puolestaan monin verroin suoraviivaisempi: bändillä on vahva side punkin ja metallimusiikin puolelle.

Pyhä Tuli ilmiliekeissä

Svjata Vatra, Viru Folk 2011.
Svjata Vatra (suom. Pyhä Tuli) hakee tällä hetkellä kansainvälistä uraa. Bändi on keikkaillut tänä vuonna aiempaa enemmän ulkomailla. Kutsuja satelee erilaisiin maailmanmusiikin tapahtumiin.

Tänä vuonna Svjata Vatra on kiertänyt Baltian maiden ohella Puolassa ja Ukrianassa. Mukaan mahtuvat myös keikat Moskovassa, Lontoossa ja Helsingin Maailma kylässä -festivaalilla. Seuraavaksi vuorossa on mm. Pariisi.

Nelimiehiseksi kiertuekokoonpanoksi  – ainakin toistaiseksi – supistunut Svjata Vatra oli satsannut todella paljon Viru Folkin keikkaan. Tapasin ohimennen muutama tunti ennen h-hetkeä bändin haitaristin Kulno Malvan, joka oli erittäin hyväntuulinen ja odottavaisen oloinen. Seurasin myös soundcheckiä miksauskopin kupeesta. Sessio hoitui huolella, sekin.

Ruslan Trochynskyi ja tanssiva yleisö.
Yleisö oli mukana heti alusta asti. Svjata Vatran musiikki sytyttää jengin tanssiin ja liikkeeseen. Bändi osaa ottaa myös yleisönsä. Keikan yksi kohokohta oli yksi laulaja-vetopasunisti Ruslan Trochynskyin vetämä valtava piiritanssi.

Trochynskyi hyppäsi kesken biisin lavalta yleisön sekaan. Hän nappasi ensimmäistä nuorta naista kädestä kiinni ja kutsui kaikkia muutkin mukaan tanssiin. Sen jälkeen hän siirtyi keskemmälle yleisömassaa ja kehotti muodostamaan suuren piirin.

Ringin keskellä hän opetti tanssiaskeleet ja veti mukaan yhä enemmän väkeä. Bändi jatkoi soittoa lavalla, ja hetkessä mukana oli satoja tanssivia ihmisiä.

Toinen kohokota oli Trochynskyin esittämä duetto virolaisen rockdiivan Blackyn kanssa kappaleella Lennä lintu, lennä. Joskus aiemmin kuulemani kappaleen studioversio ei minua oikein sykähdyttänyt, mutta nyt lintubiisi sai todella siivet alleen. Ruslanin rosoinen ääni sai rinnalleen rokkia lähes tyylipuhtaasti fraseeraavan ja dynaamisen naisartistin. Livenä homma toimi.

Ukranalaista neofolkia

Haydamakyn perustaminen ulottuu Ukrainan itsenäistymisen alkuun eli vuoteen 1991 ja Aktus-yhtyeeseen. Aktus haki paikallisen folkmusiikin ohella vaikutteita rokin ohella skasta, reggaesta ja jopa punkista.

Haydamaky (UKR).
Vuonna 2001 kansainvälinen levyjätti EMI bongasi Aktusin Kiovassa. Bändi sai levytyssopimuksen. Vahvasti ukrainalaisia juuriaan korostava ryhmä vaihtoi samalla nimensä. Haydamaky-nimi tulee nykyisen Ukrainan alueella 1700-luvulla eläneestä Haidamaka-liikkeestä, joka nousi kapinaan puolalaisia valloittajia vastaan.

Vuosi sitten Haydamakyn esiintyminen Viru Folkissa päättyi ikävällä tavalla. Mereltä hurjaa vauhtia Käsmun ylle noussut ukkosmyrsky lopetti keikan melkein heti alkuunsa. Bändi lupasi faneilleen saapua tänä vuonna uudelleen ja aloittaa siitä, mihin vuosi sitten jäi.

Haydamaky jyräsi kuutamossa

Haydamakyn lauantain keikka alkoikin todella suoraan, ilman mitään alkulätinöitä. Ilman paitaa esiintynyt ja maskuliinista energiaa pursuava vokalisti Oleksandr Jarmola ja haitaristi Ivan Lenbo muodostivat todellisen voimakaksikon, jota trumpetisti Sergei Solovji oivallisesti täydensi.

Haydamaky, Viru Folk 2011.
Lujaa ja hurjalla tempolla soittavan Haydamaky jyräsi todella kuutamossa. Bändin ennakko- luulottomat sovitukset jopa sellaisista klassikoista kuin Motörheadin Ace of Spades saivat jengin aivan hurmioon.

Bändi soitti jopa niin lujaa, että moni tottunut festarikävijä haukkoi henkeä lavan edessä musan potkiessa palleaan ja munaskuihin.

Haydamakyn voima on vahvassa rutiinissa ja voimakkaassa energisessä latauksessa. Soitinvalikoima tuo mieleen slaavilais-balkanilaisen perinnemusiikin, jota yhtye täydentää perusrockryhmällä kitara-basso-rummut. Yhtye käyttää myös perinteisiä kansanmusiikki-instrumentteja, kuten erilaisia kielisoittimia, puupuhaltimia ja rumpuja.

Kysymykseen ”kumpi on mieluisampi tai aidompi, Haydamaky vai Svjata Vatra?” ainoa oikea vastaus on: kumpikin. Bändit tarjosivat toisiaan täydentävää slavofiilistä keskellä huimaa estofiilistä, Viru Folkin parasta antia. 

lauantai 13. elokuuta 2011

Zetod avasi Viru Folk -festarit

Zetod avasi illan Metsälavalla.
Viron etnorockin kärkikastiin kuuluvat bändot Zetod, Svjata Vatra ja Metsätöll näyttivät parasta osaamistaan Viro Folkin avajaispäivänä perjantaina.

Muusikot olivat virittäytyneet täyteen iskuun. Tuhatpäinen yleisö sai kuulla ja nähdä, kuinka naapurimaan folkskene porskuttaa kovaa vauhtia eteenpäin.

Hurjan avajaisillan täydensivät valkovenäläinen folkmetal-bändi Litvintroll ja virolainen rockdiiva Blacky sekä eri puolilla Käsmua järjestetyt pääkonsertteja pienemmät kulttuuritilaisuudet ja keikat.

Zetod avasi festarin Metsälavalla

Zetod sai kunnian aloittaa paikallisten isojen bändien esiinmarssin Metsälavalla jo puolen kuuden aikaan alkuillasta. Suhteellisen vähälukuinen yleisö oli keikan alussa hieman kohmeessa, ja bändi joutui soittamaan yleisömassaan uppoavan ja sitä liikuttelevan Rikas ja vaene -biisin jo ensimmäisten joukossa.

Sen jälkeen keikka kulki tuttua latua: yhtyeen perusohjelmistoon kuuluvat – ja paikallisessa etnorockpiireissä jo hiteiksi muodostuneet – biisit seurasivat toisiaan.

Jaan Pehk alias Orelipoiss (vas.) ja Jaanus Viskar, Zetod.
Hieman puolivälin jälkeen Zetod kutsui lavalle kulttuurin monitaitajan Jaan Pehkin, joka tunnetaan Virossa taitavana kirjoittajana ja monipuolisena muusikkona. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä nuoruuden kaverinsa, runoilija ja trubaduuri Aapo Ilveksen kanssa.

Pehk on soittanut vuosien varrella useissa bändeissä, kuten Claire's Birthday, Windows, Davidson Group, Megan Quartet ja Koer. Viime vuosina hän on esiintynyt paljon sooloartistina esiintyen taiteilijanimellä Orelipoiss. Vuonna 2003 hän esitti myös Latvian Riiassa Euroviisujen finaalin yhteydessä kappaleen Eighties Coming Back.

Jäätelöä yleisölle

Pehkin ja Zetod -bändin yhteiskeikka oli loistava ja hauska. Pyylevä Pehk on luontainen verbaalikko ja koomikko. Yhteistyö sai bändistä irti aivan uusia ulottuvuuksia, ja ennen kaikkea lisää iloista ja huumoripitoista potkua.

Pehkin uudelleen sanoittamat Zetod-biisit toimivat erinomaisesti. Osa yleisöstä nauroi lähes vedet silmissä, kun Pehk ja Zetod lauloivat Petserissä piipahtaneesta Pirkosta.

Pidetään jäätelöbileet!
Show päättyi varsin riemuisaan yllätykseen. Pehk esitti monen tunteman jäätelöbiisinsä Neli jäätist (Neljä jäätelöä).

Sen tekstissä mies käy kaupungista hakemassa kuusi jäätelöä, joista hän syö kaksi pois. Sitten hän pyytää kaverinsa mukaan: ”Meillä on vielä neljä jätskiä jäljellä. Eikös pidetä bileet!”

Biisin lopussa avustajat kantoivat ison jäätelölaatikon lavalle ja bändi alkoi jakaa jäätelöä aivan tohkeissaan olevalle yleisölle. Hieman nihkeästi lähtenyt keikka sai aivan huiman huipennuksen, ja kymmenet ihmiset  sananmukaisesti suunsa makeaksi.

(Svjata Vatran keikkayhteenveto tulee hieman myöhemmin, sillä nyt pitää joutua takaisin  festareille.)

perjantai 12. elokuuta 2011

Superilta vauhtiin Viro Folkissa

Ensimmäinen festivaalipäivä on aluillaan ja ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Viru Folkin yleisöä saapuu kohti merenrantaa ja kapteenien kylää Käsmua. Odotukset ovat korkealla.

Keli on otollinen: parikymmentä astetta lämmintä, pilvipoutaa ja pieniä sadekuuroja. Meri on lähes tyyni. Paistettujen perunoiden makkaran, grillilihan ja savukalan tuoksu täyttää ilman. Tästä on hyvä lähteä.

Zetod avaa superillan

Ilmassa on jo suuren urheilujuhlan tuntua.
Festivaali lähtee täyteen vauhtiin  hetken kuluttua, kun  Metsälavalle astelee Zetod, joka tuo mukanaan myös mielenkiintoisen yllätyksen. Nimittäin setukaispojat ovat kutsuneet konserttiin vierailijaksi Jaan Pehkin.

Pehk on monipuolinen taiteen- ja kulttuurintekijä. Häntä voi tituleerata niin muusikoksi, säveltäjäksi, kirjailijaksi, näyttelijäksi kuin valokuvaajaksikin. Pehk on esiintynyt Euroviisuissa. Georg Otsista kertovassa musikaalissa Pehk esitti delfiiniä ja muinaista virolaista sotilasta.

Illan huipentavat viereisessä palavalla soundcheckiä tekevä Svjata Vatra sekä metallibändi Metsätöll, joista jälkimmäinen alkaa rytistellä vasta puolen yön jälkeen. Ilta on kerta kaikkiaan täynnä tykitystä.

Vihreä festivaali

Tärkeän osan Viro Folk -festivaalia on muodostavat ekologisuus ja ympäröivään luontoon tutustuminen. Tapahtuma sai viime vuonna Virossa valtakunnallisen tunnustuksen parhaiten luontoa huomiovana festivaalina.

Svjata Vatra huipentaa illan.
Jätteiden lajittelu toimii Käsmussa tehokkaasti. Vapaaehtoiset ympäristöihmiset jalkavat myös paikan päällä tietoa lajittelusta ja kulutuksesta. Kierrätys kuuluu myös tapahtuman ydinviesteihin. Festivaaliyleisöllä on mahdollisuus osallistua kierrätystyöpajoihin, joissa askarrellaan käyttöesineitä vanhoista tavaroista ja hukkaan heitetyistä materiaaleista.

Kaiken keskellä on Käsmun kaunis maisema. Musiikkifestivaalilla ei ole kovinkaan tavanomaista, että festivaalin aikana on mahdollisuus oppaan johdolla osallistua lepakko- ja linturetkille sekä tutustua ympäröivään luontoon. Tore!

torstai 11. elokuuta 2011

Viru Folk pyörähtää käyntiin Käsmussa

Viru Folkin Merilava.
Yksi Viro Folkin vuoden  huipputapahtumista, Viru Folk -festivaali, käynnistyy perjantaina Pohjois-Viron Käsmussa. Idyllinen ja lähes ikiaikainen kapteenien kylä tarjoaa loistavat puitteet etnomusiikin ja uuden polven folkrockin kuunteluun.

Kolmen päivän aikana Käsmussa voi kuulla ja nähdä yli 60 konserttia ja kulttuuritilaisuutta. Festivaalin pääareena on pystytetty Lainelan lomakylän nurmikentälle aivan merenrantaan.

Toinen pääkonserttipaikka on Metsälava, joka sijaitsee suurten kuusten keskellä, Vana-Jürin niemellä. Näillä kahdella estradilla esiintyvät Viro Folkin mestarit sekä ulkomaiset vieraat. 

Päälavan edessä tunnelma on parhaimmillaan.
Merilavalla, Käsmun merimuseon rannalla, kuullaan nykyaikaisen kansanmusiikin artisteja. Vanhassa kappelissa voi nauttia tunnelmallisista lauluista tekijöiden itsensä esittäminä. Kulttuuritalon salissa Viru Folk tarjoaa musiikin lisäksi elokuva- ja valokuvaesityksiä, jotka käsittelevät lähialueen historiaa, kansankulttuuria ja luontoa. Kirjailijoiden talon pihalla on puolestaan tarjolla nautinnollisia runoiltoja. 

Heti täysillä käyntiin

Festivaali starttaa upeasti ja vauhdilla heti perjantaina, jolloin esiintyy kaksi tämän hetken Viro Folkin kärkibändiä: Zetod ja Svjata Vatra. Niiden perään keskiyöllä Metsälavalla rymistelee kansanmusiikista voimansa ammentava metallibändi Metsätöll.

Zetod urakoi jälleen Viru Folkissa.
Toisen festaripäivän eli lauantain kohokohta on ukrainalaisen Haydamakin konsertti. Haydamaki joutui keskeyttämään vuoden takaisen keikkansa rajusti mereltä nousseen ukkosmyrskyn vuoksi. Yhtye on luvannut jatkaa Käsmussa siitä, mihin vuosi sitten jäi.

Sunnuntaina iltapäivällä päälavan täyttää Henry Laksin  50-vuotisjuhlakonsertti. Laks on Virossa laajalti tungettelu laulaja ja musiikintekijä. Hän levytti ensimmäisen albuminsa Seitsmes Meel jo neuvostoaikana, vuonna 1988. Laksin gaalakonsertissa esiintyvät hänen lisäkseen Lenna Kuurmaa, Jalmar Vabarna, Robin Juhkental, Kaire Vilgats ja Martin Müller

Festivaalibussilla Tallinnasta ja Tartosta

Käsmu on suomalaiisittain ajateltuna hieman hankalien yhteyksien päässä. Normaalit vuorobussit eivät juurikaan kulje. Samoin majoituspaikoista on huutava pula. Yksi tapahtuman tunnusmerkeistä onkin kylään johtavan tien varteen pysäköityjen autojen lähes loputon letka, joka vuosi sitten ulottui aina 4-5 kilometrin päähän festarialueesta.

Svjata Vatra nähdään Viru Folkissa jo perjantaina.
Viru Folk järjestää suorat bussikuljetukset Käsmuun Tallinnasta, ja Tartosta. Tallinnan-bussit lähtevät Kansalliskirjaston edestä, osoitteesta Tõnismägi 2, perjantaina klo 14 ja 17 sekä lauantaina ja sunnuntaina klo 10. Paluukuljetus on perjantain ja lauantain konserttien jälkeen klo 02 ja sunnuntaina klo 22.

Viru Folkin festivaalipassin hinnat ovat 55/50 euroa. Perhepassi maksaa 125 euroa. Yhden hengen päivälipun hinta on  20/18 euroa, ja päivälippu perheelle 48 euroa.  Alennushinta on voimassa lapsille (yli 12 v.), opiskelijoille, eläkeläisille ja liikuntaesteisille sekä ryhmille (min. 10 hölöä). Alle 12-vuotiaat pääsevät tapahtumaan ilmaiseksi.

Perhepassi ja perhepäivälippu ovat tarkoitettuja neljälle henkilölle, joista vähintään yksi on aikuinen ja yksi lapsi (13-18 v.). Festivaalipassi takaa sisäänpääsyn kaikkiin konsertteihin ja sisätapahtumiin niin kauan kuin paikkoja riittää. Liput ovat myynnissä myös paikan päällä festivaalin aikana.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Viljandi Folk keräsi yli 20 000 kuulijaa

Viime sunnuntaina päättynyt Viljandi Pärimusmuusika Festival  keräsi kymmeniä tuhansia ihmisiä vanhan linnan raunioiden ympäristöön. Järjestäjien mukaan tapahtumaan myytiin yli 20 000 festivaaliranneketta ja konserttilippua. Määrä on hieman enemmän kuin vuosi sitten.

Jo 19. kerran järjestetyn kansanmusiikin ifestivaalin teemana oli Rytmi ja syke (Rütm ja pulss). Festivaalilla esiintyi rytmisen musiikin edustajia eri puolilta maailmaa.

Kaikkiaan nelipäiväisessä musiikin juhlassa oli mukana 42 kokoonpanoa ja yhtyettä. Kaukaisimmat vieraat tulivat Intiasta, Iranista, Väli-Amerikasta, Senegalista ja Georgiasta.

Säkkipillijytinää Latviasta

Viimeisen festivaalipäivän kohokohdiksi nousivat latvialainen Auli sekä tapahtuman virallinen päätöskonsertti Ando ja ystävät, johon festivaalijohtaja Ando Kiviberg kokosi perinteisen parituntisen spektaakkelin festivaalin esiintyjistä. 

Auli, Latvia.
Minun kategoriassani Auli nousi päätöspäivän ykkösbändiksi. A. Le Coqin teltassa kuultiin keskellä päivää jytisevää metallimusiikkia viidellä säkkipillillä, juutalaisharpuilla, huiluilla sähköisellä kontrabassolla sekä kolmella rumpalilla rytmitettyinä.

Koko tarjonta huomioon ottaen Auli oli kieltämättä yksi festivaalin positiivisimmista yllättäjistä, joka tuntuu saavan live-esiintymisiin lisää voimaa vuosi vuodelta yhä enemmän.

Auli ammentaa musiikillisen perustansa Baltian kansanmusiikkiperinteestä. Bändin lavashow on myös näkemisen arvoinen, sillä kymmenhenkinen bändi elää musiikkinsa mukana.

Varsinkin pari metriä korkea, ja varmaan yhtä paljon halkaisijaltaan oleva, jättikokoinen rumpu on pajasepän kokoisine soittajineen näkemisen arvoinen. Jättirumpu paukuttaa perustahtia niin että sisukaluissa tutisee.

Viro Folkin tulevaisuus nuorissa

Vaikka Viljandi Folk oli jälleen maineensa veroinen, tapahtumasta kokonaisuudessaan jäi hieman tasapaksu vaikutelma. Festivaalilta puuttuivat ehdottomat huippukohdat, ellei sellaisiksi voi lukea Vägilased-yhtyeen jäähyväiskeikkaa ja kaukaisten vieraiden musiikillista kirjoa.

Eeva Lindal, VEM, Viro.
Muista virolaisista bändeistä veteraanikokoonpanot Untsakad ja Kukerpillid olivat jälleen perusvarmoja. Zetod on suosionsa huipulla, myös Oort on vakiinnuttanut paikkansa rekilauluhevillään neofolkin kärjessä. Monen kaipaamaa Svjata Vatraa ei festivaalilla nähty, sillä yhtye konsertoi samaan aikaan Puolassa.

Virolaisen kansanmusiikin voima lepääkin nuorissa tekijöissä. Tarton yliopiston alaisuudessa toimiva ja August Pulstin (1889–1977) nimeä kantava musiikkiopisto jatkaa Viljandissa laadukasta työtään läpi vuoden.

Oppilaitos kerää opiskelijoita myös ulkomailta ja tuottaa uusia kyvykkäitä muusikoita esiintymislavoille. Vahvasti eteenpäin porskuttava virofolk kansainvälistyy ja saa vaikutteita yhtä voimakkaammin maailmanmusiikista. 

Vuoden kuluttua 20. kerran

Ensi kesänä Viljandi Pärimusmuusika Festival järjestetään 20. kerran. Juhatapahtuman kynnyksellä festivaalijärjestäjät ovat suuren haasteen edessä. Valtava kattaus maailmanmusiikin tyylilajeja on vuosien varrella tullut jo esiteltyä. Vielä pitäisi keksiä ja kehittää jotakin uutta.

Festivaalijohtaja Ando Kiviberg.
Toivottavasti Ando Kivibergillä esikuntineen on takataskussa muutama valttikortti. Niitä tarvitaan, jotta valtavan hieno tapahtuma ei alkaisi kokea menestyksen huuman mukanaan tuomaa äkkikrapulaa. Siitä on meillä Suomessa kiusallisia esimerkkejä muun muassa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilta ja Rääkkylän Kihauksesta.

Viljandi Folkin festivaalipalvelut ja järjestelykoneisto toimivat jo nyt äärimmillään. Kun konserteissa käy parikymmentätuhatta vierasta, alueella hengailee viikonlopun aikana vähintään kaksinkertainen määrä muuta väkeä.

Se näkyy ikävällä tavalla katukuvassa. Nuoriso heiluu ja möykkää ympäripäissään vuorokaudet läpi. Poliisi nappasi festivaalin aikana 14 rattijuoppoa ja yli 60 humalaista alaikäistä. Ne ovat ikäviä lukuja.

Itse konserteissa Viljandin tunnelmaa ei voita juuri mikään. Festivaalin konserttitaltiointeja voi seurata netistä. Näin tunnelmiin voi palata vuoden mittaan aina uudestaan – kunnes jälleen tapaamme Viljandissa ensi kesänä, torstaista sunnuntaihin 26.–29.7.2012.

Linkki: Viljandifolk 2011 -konserttivideot (klikkaa tästä)